Kun kansantalous rakoilee ja ennen hyvin toimineet kaupparetit takkuavat, korostuu omavaraisuuden tärkeys. Isot muutokset maailmalla ovat romuttaneet uskoa siihen, että kaupasta saa aina kaiken tarvitsemansa. Osa kuluttajista onkin siirtynyt hamstraamaan erilaisia pitkään säilyviä tuotteita, kuten säilykkeitä.

Häiriötilanteiden varalta ostettu pieni ruokavarasto sisältää tavallisesti perustuotteita 2–3 viikoksi, mutta omavaraisuushaaste vie asian askeleen pidemmälle. Pystyisitkö sinä elämään ostamatta juuri mitään ja valmistamaan tarvitsemasi tuotteet itse?

Ruokakunnan tasolla puhutaan luontaistaloudesta. Vaihdannan ja hyödykkeiden ostamisen sijaan perhe tai asunnon asukkaat tuottavat ruokaa ja kulutustavaraa itsenäisesti. Täysin omavaraisen, vesi-, sähkö- ja tieverkoista riippumattoman ruokakunnan on rakentaminen ja ennen kaikkea ylläpito on kuitenkin vaikeaa. Myös Suomen vaihtelevat sääolot asettavat omavaraisuudelle omat haasteensa. Kasvukausi on lyhyt ja asuinalue voi vaikuttaa suurestikin siihen miten viljelytyöt voidaan hoitaa.

Vaikeuksista huolimatta voit pyrkiä kohti mahdollisimman omavaraista elämäntyyliä. Luontaistalous on ekologista ja kasvattaa turvallisuuden tunnetta. Toiminta rauhoittaa, ja tieto siitä, että arkeen tarvittavat asiat löytyvät omasta pihapiiristä, on huojentava. Itsenäiset taloudet toimivat, siinä missä muut päivittelevät. Sijoituksena luontaistalous lähes riskitön. Jos asia esitettäisiin urheilutermeillä, joita William Hill vedonlyönti käyttää, kertoimet olisivat matalat. Kasvimaan lopputulokseen voi jokainen vaikuttaa omalla toiminnallaan, kun taas nettikasinon vedonlyönnin tuloksia ei voi koskaan tietää etukäteen. Toki kasvimaan hoitaminen vaatii sitoutumista, kun taas vedonlyönti tarjoaa viihdettä netin kautta vuoden ympäri.

Vinkit omavaraiseen elämäntyyliin

Vaikka Suomessa on jo useampiakin ekoyhteisöjä ja -kyliä, ei sellaiseen liittyminen ole ainut tapa elää omavaraisesti, kuten Lasse Nordlund osoittaa. Joukossa on toki voimaa, kun työsarka saadaan jaettua useamman hengen kesken, mutta saat itsekin jo paljon aikaan.
Haasta itsesi elämään esimerkiksi viikko mahdollisimman omavaraisesti, ja seuraa miten kulutustottumuksesi muuttuvat matkalla.

Vähennä kulutusta

Samalla helpoin että vaikein askel kohti omavaraisuuden viitoittamaan tietä on vähentää kulustasi. Kirjaa ylös, mihin kaikkeen käytät rahaa kuukaudessa ja karsi niin sanotusti ”turhat” menot pois. Nämä ovat usein viihde-elektroniikkaa, kauneudenhoitotuotteita ja brändivaatteita.

Hanki tarvitsemasi tavarat käytettynä ja korjaa tuotteet niiden pois heittämisen sijaan. Sukkien parsiminen, vaatteiden neulominen ja muut ompelutyöt ovat paitsi hyödyllisiä, myös rentouttavaa tekemistä.

Kohenna kasvimaata

Pienellekin parvekkeelle on mahdollista rakentaa kotipuutarha. Viljele yrttejä, kurkkuja, tomaattia, salaatti ja juureksia – aloita vaikka porkkanasta! Asuinpaikkakunnastasi riippuen voit myös vuokrata siivun maata, jolle mahtuu omenapuita ja marjapensaita. Jos et voi viljellä itse, suosi lähellä tuotettua ruokaa.

Myös lähiluonto tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia omavaraiseen ravinnon hankintaan. Lähde mustikkaan, puolukkaan tai kerää sieniä! Suomen kesä saattaa olla lyhyt, mutta sadonkorjuun aika kannattaa hyödyntää. Pussittaminen, kuivattaminen ja pakastaminen auttavat pidentämään raaka-aineiden käyttöikää.

Jaa resursseja

Omavaraisuus ei suinkaan tarkoita täysin yksin pärjäämistä. Voit esimerkiksi vaihtaa tavaroita ja auttaa ruoan ja tavaroiden valmistustöissä. Viljely, rakennus ja ruoanlaitto on aikaa vievää ja ajankäytön tehostamiseksi saatavilla olevat käsiparit on hyvä jakaa. Jakamistaloudessa kaikki osapuolet hyötyvät.

Kaupunkilaiselle sopivia tapoja kantaa kortensa kekoon ovat esimerkiksi yhteistilat ja yhteiskäyttöautot. Mahdollisimman päästötön kulkeminen säästää paitsi rahaa, myös luontoa. Naapuriapua voi tarjota spontaanisti ja talkoon parantavat asuinalueen yhteisöllisyyttä.

Omavaraisuuden sosiaaliset ja henkiset haasteet

Yhteisöllinen ja mahdollisimman omavarainen elämäntapa on palkitsevaa, mutta valtavirtaa vastaan uiminen myös raskasta. Harva puhuu omavaraisuudesta julkisesti leimautuisen pelossa, vaikka ”slow food”, ”downshiftaaminen” ja kotoilu ovatkin nousevia trendejä.
Muutos on varsinkin aluksi vaikea sisäistää. Siirtyminen kapitalisesta ostokulttuurista luontaistalouteen vaatii pois oppimista jostakin totutusta elämäntyylistä. Jakamistalous edellyttää tasapainoilua ja kompromisseja, mutta loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen yllättävän vähällä. Kun kaikkea ei tarvitse omistaa itse, rahaakaan ei kulu paljoa.